Rakensin kokonaisen tuotteen yksin, tekoäly parikoodarina

Kesäkuun lopussa minulla oli idea: suomalainen pyörärekisteri, josta voi tarkistaa onko käytetty pyörä varastettu, ja jonka kylkeen kootaan valtakunnallinen pyöräliikehakemisto. Heinäkuun kolmas päivä pyorapassi.fi oli tuotannossa. Kuudentena päivänä lähti ensimmäinen yhteydenottokampanja pyöräliikkeille.

Rakensin kaiken yksin, Claude parikoodarina. Ei tiimiä, ei ostettuja komponentteja, ei valmista pohjaa.

Mitä kahdessa viikossa ehtii

Scope ei ollut demo vaan kokonainen tuote: käyttäjätilit ja kirjautuminen, pyörän rekisteröinti ja omistajuuden siirto, varkaustarkistus runkonumerolla, hakemisto jossa on 468 pyöräliikettä karttoineen ja suodattimineen, elinkaariviestit sähköpostilla, ylläpitonäkymä ja varmuuskopiot. Stackina Next.js, Supabase ja Typesense, itse hostattuna Hetzner-palvelimella.

Kaksi lukua kertoo enemmän kuin ominaisuuslista. Koko liikehakemiston dataputken kielimallikulut olivat alle dollarin, ja infra maksaa kympeissä kuussa. Tällaisen tuotteen pyörittäminen ei siis vaadi rahoituskierrosta, se vaatii sähkölaskun kokoisen budjetin.

Miten työ oikeasti eteni

Työtapa oli vertikaaliviipaleet: jokainen viipale vie yhden asian ideasta tuotantokelpoiseksi, eli tietomallin, käyttöliittymän ja testauksen samassa paketissa. Viipaleen lopussa on päätösportti, jossa katsotaan mitä opittiin ja päätetään seuraava viipale. Ei siis kuukauden suunnitelmaa, jota toteutetaan sokkona, vaan parin päivän sykli, jossa suunta tarkistetaan jatkuvasti.

Tekoälyn rooli tässä on suoraviivainen: se kirjoittaa valtaosan koodista ja minä katselmoin, kyseenalaistan ja päätän. Koodin tuottaminen ei ollut projektin pullonkaula missään vaiheessa.

Pullonkaula oli päätöksenteko. Mitä rakennetaan seuraavaksi, mikä jätetään pois, milloin ominaisuus on riittävän hyvä. Nämä kysymykset eivät nopeudu kielimallilla, koska ne vaativat näkemystä siitä mitä tuotteen käyttäjä oikeasti tarvitsee. Kun koodi syntyy kymmenen kertaa entistä nopeammin, huonot tuotepäätökset syntyvät myös kymmenen kertaa nopeammin.

Soolorakentajan tärkein taito on scope-kuri

Väite, jonka takana seison: “AI ei korvaa tiimiä” on sivuprojektimittakaavassa jo vanhentunut. Yksi kokenut tekijä ja hyvä työskentelymalli riittävät tuotteeseen, joka olisi pari vuotta sitten vaatinut tiimin ja kuukausia.

Se mikä ei ole vanhentunut: joku joutuu edelleen sanomaan ei. Pyöräpassin backlogissa oli kymmeniä hyviä ideoita, joita en rakentanut, koska jokainen niistä olisi siirtänyt julkaisua ja tuonut ylläpidettävää. Karsin esimerkiksi koko varaosien vertailun, vaikka se oli teknisesti kiinnostavin osa suunnitelmaa. Kukaan ei ollut pyytänyt sitä.

Eli jos suunnittelet omaa tuotetta tekoälyn kanssa, tekninen osaaminen ei ole se kohta, jossa projektisi kaatuu tai onnistuu. Se kohta on kysymys, jonka joudut esittämään itsellesi joka viipaleen lopussa: viekö tämä ominaisuus tuotetta lähemmäs ensimmäistä oikeaa käyttäjää, vai onko se vain kiinnostava rakentaa?

Todisteet ovat julkisia

Tämän tarinan voi tarkistaa. Sivusto on tuotannossa, ja git-historian commit-aikaleimat todistavat aikataulun. Kirjoitan Pyöräpassin opeista lisää omissa artikkeleissaan, koska matkalle mahtui asioita, jotka ansaitsevat oman käsittelynsä: avoimen datan rikastaminen kielimallilla, tuotantoinfran vahtiminen yhden ihmisen voimin ja se, mitä AI-avusteinen kehitys oikeasti rikkoo kun sitä tekee tosissaan.

Ja jos mietit, mihin vastaava työtapa taipuisi sinun liiketoiminnassasi, kerro tilanteestasi. Vastaan yleensä saman päivän aikana.